Miten paljon annetaan yhden ihmisen kannettavaksi? Saako jokainen vain sen verran kun jaksaa kantaa? En usko, en minä ainakaan jaksa. Luovuttaisin mielihyvin osan jollekin muulle. Valitettavasti niin ei voi tehdä, joten on vain kestettävä. Ja jaksettava.

Elämä on joskus niin epäreilua, etten jaksa ymmärtää. Kaikella on kai tarkoituksensa, mutta silti usein mietin, että MIKSI. Miksi näin piti käydä? Miksei annettu edes mahdollisuutta? Miksi kaikki on niin epäoikeudenmukaista ja julmaa?

En minä itseäni sure, mutta suren kaikkia niitä, jotka joutuvat tämän epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi.

Miksi?